Vierasblogi

Vierasblogi: Tommi Wallenius: Työ 2.0: 
 Nyhtötyötä, urheilua vai alkoholipolitiikkaa?

Ihmiset haluavat tehdä töitä!

Ei voi väittää, etteikö työllisyystilanne olisi Suomessa erittäin vaikea. Eikä tilannetta yhtään helpota se, että tähän ihan oikeasti vaikeaan ongelmaan tuntuu joillakin olevan kovin yksinkertaisia ratkaisu- tai selitysmalleja. Tyyliin, että kyllä työtä tekevälle löytyy, jos vain on valmis tekemään. Tai sitten stä syyllistämistä, että työttömät ovat laiskoja, nirsoja ja niin edelleen. Jokainen on törmännyt variatioihin tästä teemasta viimeistään netin kommenttipalstoilla. Tällaiset puheet eivät valitettavasti helpota piirun vertaa tilannetta – tai edes ole totta.

Kun Tampereellakin työttömyysprosentti on liki 20 % – joka muuten on aivan karmea luku – niin en kyllä mitenkään usko, että ihmisistä olisi jotenkin yht’äkkiä kuin jostakin taikaiskusta tullut laiskoja, osaamattomia tai jotenkin työhön kelpaamattomia.

Päin vastoin:
Väitän, että suurin osa työnhakijoista todella haluaa tehdä töitä ja on aktiivisia.
Ymmärrän myös hyvin sitäkin, että työnhakijalta välillä meinaa voimat loppua, kun on pitkälle koulutettu ja parhaassa työiässä oleva aktiivinen hakija, joka on vaikka satoja hakemuksia lähettänyt eikä mikään ole tärpännyt. Kyllä siinä alkaa itsetunto olla kovilla.

Työelämä on todellakin muuttunut, koko globaali toimintaympäristömme on muuttunut radikaalisti. Kaikki eivät ehkä ole tähän uuteen aikaan vielä siirtyneet ja muutokseen havahtuneet, mutta monet ovat kokeneet sen omissa nahoissaan. Paluuta entiseen ei ole ja meillä on pysyviä haasteita työelämässä, työn löytämisessä, saamisessa ja sen pitämisessä. Uusia haasteita on ja niihin pitää tarttua monella tavalla, ei pelkästään henkilökohtaisella
tasolla, siis vaikka työnhakijan roolissa tai työnantajan roolissa, vaan myös yhteiskunnan ja politiikan tasolla on todella tarmokkaasti tartuttava aiheeseen.

Väitän, että päivän teemamme – Työ 2.0 ja siihen liittyvät kysymykset ja sen ongelmien ratkaisu – on jopa kaikkein tärkein asia politiikan agendalla nyt. Tämän täytyy olla politiikan ykkössasioita, jo ihan yhteiskuntarauhankin kannalta. Muuten meillä on kohta yhä enemmän ja yhä tyytymättömämpiä ihmisjoukkoja, josta ei hyvää seuraa. Olisi ehdottoman tärkeää saada mahdollisimman suuri konsensus aikaan, ja etsiä uusia ja todella radikaalejakin ratkaisuja niin kaikkien poliittisten puolueiden voimalla kuin palkansaajajärjestöjen ja työnantajapuolen leireissäkin. Yhdessä! Olemme kaikki tässä samassa veneessä ja jos tätä työhön ja työnjakoon liittyvää ongelmaa ei saada ratkaistua, painumme pian kaikki pohjaan. Jos katsellaan mitä toistaiseksi on politiikassa tehty, niin se tuntuu aivan poskettomalta näpertelyltä, kiky-sopimuksen muutamat lisäminuutit työaikaan tai muut vastaavat hienosäädöt alkavat tuntua pelottavalta, onko ongelmien syvyyttä olenkaan tajuttu? Näpertelyyn ei ole enää aikaa, nyt on saatava iso pyörä pyörimään.

Alkoholipolitiikka versus työvoimapolitiikka

Ongelmat on siis todella massiivisia ja muutos saattaa hyvinkin olla isompi kuin edes vielä osaamme kuvitella. Tuon tässä yhden perspektiivin asiaan, joka mielestäni on vaarana nyt kun suomalaisessa työvoimapolitiikassa tehdään linjauksia.
Väitän siis yhä, että suuri osa ihmisistä haluaa tehdä töitä ja niitä, joita voitaisiin kutsua laiskoiksi ’työtävieruksijoiksi’ tms, on vain hyvin pieni määrä. Rohkenen tehdä pienen vertauksen alkoholin väärinkäyttäjiin eli alkoholihäiröisiin, joita THL:n uusimman tutkimuksen mukaan 4,7 %:sta nollaan prosenttiin, riippuen sukupuolesta ja iästä. Väittäisin, että näitä työhäiriöisiä, siis sellaisia jotka eivät halua tehdä toitä, on myöskin muutaman prosentin luokkaa.
Mutta työvoimapolitiikassa olisi virhe rakentaa koko systeemi tämän muutaman prosentin ongelmakäyttäjien tarpeiden mukaan.
Työvoimapolitiikkaan ei tarvita myyntirajoituksia ja saatavuus on oltava mahdollisimman hyvä ja ostaminen helppoa. En tarkoita tällä sitä, että viinan tai työn pitäisi olla ilmaista,
pois se minusta, eikä sen työ saa olla liian halpaakaan. Vaan sitä, että kaikki mahdolliset esteet on poistettava siltä, että työn vastaanottaminen on mahdollista, työnteko on kannattaavaa eli työllänsä pystyy elämään.

tommi001

Näinhän ei valitettavasti nyt aina ole. Muistamme sen viime viikon torstain Aamulehdessä olleen kirjoituksen, että jo pelkästä työnteon suunnittelusta saatetaan rankaista katkaisemalla työttömyysturva. Tämäkin tapaus osoittaa, että isoja muutoksia tarvitaan. Jos oikeudessakin jokainen on syytön kunnes toisin todistetaan, täytyy saman päteä myös työvoimapolitiikassa. Esimerkiksi työttömyysturvaa ei saisi katkaista jo etukäteen, jos työnhakija vaikka sattuisikin saamaan työkeikkaa.

Työelämä on urheilua?

Yksi piirre tässä tässä 2.0 työelämässä on, halusimme sitä tai ei, että työelämä on alkanut muistuttaa urheilua ja nimenomaan huippu-urheilua, jossa vaatimukset ovat todella kovat,
varsinkin silloin kun haluaa uutena tekijänä saada sopimuksen. Miten työnhaussa tämän voisi ottaa huomioon? Miten suhtautua tähän positiivisesti?

tommi_tyo_2-0-002

1. Ainakin niin, että pitää pelata tätä työnhaun peliä eli olla kunnossa ja treenata ja taas treenata. Nyt työnhaku vaatii ihan uudenlaista aktiivisuutta. On otettava tosissaan vinkit ja neuvot siitä miten löydetään piilotyöpaikat, miten voisi perustaa oman yrityksen tai vaikka yhteisen työosuuskunnan, käyttää laskutuspalveluita jne. Keinoja on monenmoisia, niihin on kaikkiin syytä tutustua ja yrittää löytää oma valikoimansa.

2. Epäonnistumisia ei pidä pelätä. Ei pidä lannistua, vaikka turpaan tuntuu tulevan monta kertaa peräkkäin. Helppo sanoa, mutta parempi on kuitenkin epäonnistua mielummin nopeasti ja noustava köysistä uudestaan jaloilleen. Ajatellaan jotain pallopelejä, vaikka nyt lätkää kun kerran Tampereella ollaan. Patrick Laine, tuo supermieskään ei suinkaan joka laukauksellaan onnistu, vaikka mies on maailman ehdottomia huippuja maalinteossa. Joku
päivä sitten silmiini osunut tilasto oli, että Laine osui suurin piirtein joka viidennellä laukauksella jos niinkään usein. Työnhaussakaan edes parhaimmat eivät aina onnistu. Mutta ei sitä maalia tai työpaikkaa tule ikinä, jollei yritä. Joten on parasta vaan laukoa, laukoa, laukoa ja laukoa sekä kehittää laukaisuaan. Jos ei lauo, niin ei taatusti mene maaliin.
Mutta täytyy myös syöttää, kun on sen paikka. Rapsuta kaverin selkää, niin hän rapsuttaa sinun selkääsi. Ei siitäkään hyötyä ole, että työnhakijat verissäpäin taistelevat keskenään. Pikemminkin pitäisi pyrkiä siihen, että yhdessä taistellaan tilannetta vastaan ja vedetään yhtä köyttä, kannustetaan ja autetaan toisiaan; luodaan niitä verkostoja, kehitellään ideoita yhdessä, yrittään yhdessä vaikka perustamalla yrityksiä, esimerkiksi osuuskuntia. Ei sille mitään mahda, kyllä se yhteistyö on voimaa, monessa mielessä ja monessa kohtaa yhdessä on paljon vahvempi kuin yksin.

3. Jos vielä leikitellään urheilumetaforilla. Itse olen maantiepyöräilyn harrastaja. Maantiepyöräilyssä ajoitus ja voimien säästäminen on voiton avain. Täytyy osata lukea kisaa ja käyttää voimiaan vain oikeisiin asioihin, päästä mukaan oikeisiin irtiottoihin. Ei tämäkään helppoa ole, mutta joka tapauksessa täytyisi osata keskittyä olennaiseen eikä haahuilla joka paikkaan.

Nyhtötyö kaikilla mausteilla

Lopuksi vielä se paras herkku eli yksi käsite, jonka haluaisin teidän muistavan tämän päivän Työ 2.0 -teemasta ja jota voisitte miettiä tykönänne. Tiedätte viime aikojen yhden ruokatrendin: Pulled Pork, nyhtöpossu. Sitten on muitakin: nyhtökaura! Mikä on yksi työelämän trendeistä? Nyhtötyö!
Nyhtötyö tarkoittaa, että ei valitettavasti kaikille ole tarjolla jättimäisiä pihvejä, vaan toisen lautasella työ on pieninä säikeinä. Ja näitä pieniä palasia täytyy itse maailmalta hakea ja siitä se elanto on punottava.
Nyhtötyö tarkoittaa myös, että se myös valitettavasti täytyy nyhjätä tyhjästä. Uusi työ on usein myös luotava, nyhjättävä itse.
Nyhtötyö tarkoittaa myös sitä, että koulutusta vastaavaa työtä ei ole. Tämä oli itselleni aikamoinen oivallus, jonka olin kyllä oikeastaan aina tietyllä tavalla tiennyt ja hyväksynytkin, mutta kun sen joku muu sanoi, se tuli jotenkin lihaksi. Se tarkoittaa myös sitä, että täytyy koko ajan olla valmis soveltamaan, muuttumaan ja kehittymään, täytyy olla valmis päivittämään tietojaan ja tekemään tuotekehittelyä myös oman itsensä suhteen. Maailma ei ole valmis, valitettavasti, liike ei pysähdy, joten itsekin on oltava liikkeessä.
Nyhtötyö on toki myös epävarmaa, pätkää, kapeaakin, joten siksi on ehdottoman tärkeää kaventaa niitä aitoja mahdollistaa mahdollisimman suuri liikkuminen erilaisten nyhtöjen perässä. Tämä tarkoittaa siis lainsäätäjälle, työvoimaviranomaisille ja kaikille rakenteille uusia haasteita, jotka on ratkaistava pikaisesti, muuten ei ole mistä nyhtää.

Nyhtötyön maailmassa verkostot korostuvat yhä edelleen. Jos mietin vaikka omia työllistymisiäni, niin varmaan kaksi työpaikkaa on ollut sellaisia, joihin olen päässyt hakemalla. Yleensä aina ne työt ovat tulleet jo tutuista organisaatioista, tutun vinkkauksesta, vanha työkaveri on pyytänyt mukaan, asiakas on rekrytoinut omaan yritykseensä, jollain konstilla olen ollut tuttu. Kaikenlaiset verkot on nyt tarpeen, myös turvaverkot, sillä nyhtötyötäkään ei riitä kaikille.
Mutta nyhtötyö tarjoaa myös mahdollisuuksia. Intohimostaan ja osaamisestaan voi onnistua nyhtämään juuri sopivan yhdistelmän merkityksellistä työntekoa ja toimeentuloa. Tämäkin kivi kannattaa kääntää, sillä siitä voi löytää itselleen sen vierivän kiven, joka ei edes sammaloidu.

tommi_tyo_2-0-003

Mennyt aika ei palaa, eikä niitä menetettyjä työpaikkoja saada takaisin. Ajat on kovat, se on tunnustettava, mutta täytyisi löytää sellainen yhteinen tekemisen meininki ja säilyttää se oma aktiivisuus ja mielekkyys. Tässä kohtaa varmaan kannattaa muistaa, että kyllä meitä kohtalotovereita, työnhakijoita riittää, joten se auttaa pääsemään siitä synkästä ajatuksesta, että tämä työttömyys olisi jotenkin vain minun oma vikani. Monilla aloilla perinteinen freelancer hommakin on kehittynyt siten, että monenmuotoisia työporukoita ja kaikenlaisia yhteenliittymiä on perustettu.

Periksi ei vaan sovi antaa työnhaussakaan. Täytyy myös antaa itselle mahdollisuus onnistua. Aina ei onnistu, sille vaan ei voi mitään. Kannattaa hyödyntää kaikkia saatavilla olevia palveluita, TreStarttia ja kaikkia muita, verkostautua, keskustella, vinkata toisille, aktivoitua yhä enemmän ja uusilla rintamilla. Tehdään töitä, kuten TreStartinkin väki täällä meitä tänään kehottaa.
Kirjoittaja FM Tommi Wallenius on tamperelainen nyhtötyötä tekevä sekatyömies, joka on kokenut myös nykypäivän työnhaun ankaran pelin. Tämä kirjoitus on TreStartin 21.11.2016 järjestämässä Työ 2.0 -tapahtumassa pidetty puheenvuoro.

Leave a Reply